Letra
Osaatko puhua kitaristia?
Kitaristi on se taustalla istuskeleva henkilö, joka parhaimmillaan voi auttaa tanssijaa säihkymään – tai sitten pahimmillaan tehdä tämän elämästä hyvin vaikeaa. Jos käytössä on suunnilleen yhteinen kieli, onnistumisen mahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Tähän on kerätty muutamia tärkeimpiä termejä, joiden tunteminen helpottaa tanssijan kommunikointia kitaristin kanssa – ja päinvastoin.
Voit kuunnella audionäytteet (mp3) klikkaamalla 
-kuvakkeita. Huom. Näytteet aukeavat uuteen ikkunaan.
Alzapúa
Alzapúassa peukaloa käytetään nopeasti hieman plektran tapaan. Monet falsetat loppuvat alzapúa- tai picado-tekniikalla tehtyyn remateen, jonka perään soitetaan vielä voimakas llamada. Tanssijan koputusosuudet päättyvät usein samalla tavoin.
Arpegio
Arpegio on vierekkäisten kielten näppäilyä harpun (esp. 'arpa') tapaan nopeasti peräkkäin niin, että syntyy ääni, jota maallikot kutsuvat oivaltavasti termillä 'lurahdus'. Erotuksena picadosta lurahduksen pohjana on sointu. Arpegion voi tehdä joko matalista kielistä korkeampiin, korkeammista matalampiin tai edestakaisin.
Cierre, corte, llamada
, redoble, remate
Yllä olevia termejä käytetään sujuvasti sekaisin, mutta niiden kaikkien idea on sama, eli tanssin ja soiton hetkellinen voimistaminen ja mahdollisesti kiihdyttäminen. Tällöin tanssija käyttää usein runsaasti tasaiskuja ja voimakkaita vartalon ja käsien liikkeitä, kun taas kitaristi käyttää kaikkia mahdollisia tekniikoita saadakseen soittonsa kuulostamaan vahvemmalta ja runsaammalta. Tässä yhteydessä voisikin olla paikallaan ehdottaa käyttöön yleisnimitykseksi llamadaa, joka kitaristille tarkoittaisi mitä tahansa tanssin huippukohtaa.
Compás
Tahdeista puhumista kitaristien kanssa ei suositella, sillä yleensä he hahmottavat rytmin kullekin tyylilajille tyypillisen sointukierron kautta. Siksi esimerkiksi kitaristin tangoscompás voi kestää 2 x 4 tai jopa 4 x 4 iskua. Flamencomusiikin voi jakaa neljään ryhmään: kolmijakoiset (esim. fandangos de Huelva), nelijakoiset (esim. tangos), näiden yhdistelmä (esim. soleá ja siguiriyas) sekä vapaarytmiset tyylilajit.
Falseta, kaavafalseta
Falseta on sävelletty soolonpätkä, jonka ajaksi kitaristi nousee säestäjästä ykkösrooliin tai vähintään tanssijan kanssa tasa-arvoiseen duettoon. Falsetassa voi olla selkeästi erottuva melodia, se voi perustua omaperäisiin sointukulkuihin tai olla näiden kahden yhdistelmä.
Kaavafalsetat (falsetas modelo) ovat puolestaan flamencon yhteistä perintöä samalla tavoin kuin vaikkapa blueskaava bluesin. Ne toistuvat samantyyppisinä tai kitaristin omanlaisikseen muokkaamina, mutta perimältään ja tarkoitukseltaan tunnistettavina. Tyypillinen tällainen falseta on esimerkiksi alegríaksen escobilla-koputusosuudessa, ja vastaavanlainen kuullaan usein myös soleássa.
Flamencotremolo
Tremolo tarkoittaa saman kielen näppäilyä nopeasti peräkkäin niin, että syntyy mandoliinimainen, pitkä ääni. Klassiset kitaristit ovat kateellisia flamencokitaristien taidosta näpätä neljä ääntä siinä ajassa kun he itse ehtivät näpätä vain kolme. Tämä piirre myös tekee flamencotremolosta jopa 33,33 % ekspressiivisemmän! Tremolo sopii tanssillisiin kohtiin, joissa on vähän koputuksia.
Golpe, isku
Flamencokitara on hämmästyttävän monipuolinen soitin, joka toimii paitsi melodia- ja säestys-, myös rytmisoittimena. Jo perussoitossa kitaristi korostaa compaksen painollisia iskuja kanteen napauttamalla. Lisäksi tanssijan tekemiä yksittäisiä aksentteja voidaan korostaa martillo-tekniikalla, jossa kitaristi iskee soinnun antaen samalla voimakkaan luunapin kitaran kanteen kielten yläpuolelle. (Tällöin sormeen yleensä sattuu, mutta urhea kitaristimme ei valita!)
Guitarra sorda, kuivat
Jos tanssija haluaa korostaa jonkin osan rytmikästä luonnetta, hän voi pyytää kitaristia soittamaan ”kuivia”. Tällöin kitaristi vaimentaa kielet vasemmalla kädellään, jolloin oikean käden rageo-soitosta jää kuuluviin vain rytmikäs rapsahtelu sekä kannen golpe-iskut.
Picado/punteo, näppäily
Paco de Lucía on kuuluisa konekiväärin nopeudella singahtavista picado-juoksutuksistaan. Samalla tekniikalla syntyvät myös rauhallisemmat melodiakulut, joko säestävän bassokielen kanssa tai ilman. Koputusten ja picadojen ”soittaminen” samanaikaisesti kuulostaa usein hyvältä.
Rasgueado/rageo
Eräs tyypillisimmistä flamencokitaratekniikoista ovat erilaiset rageot, joissa useita kieliä isketään nopeasti joko peräkkäin oikean käden sormilla tai tekemällä oikean käden sormista nippu ja liikuttamalla sitä ylös-alas. Rageo voi olla tasaista surinaa, kuten ns. viuhka-rageossa (rasgueado abanico), tai siinä voi kuulua erilaisia rytmisiä jakoja duolista kvintoliin ja sekstoliin saakka. Koko käden rageoita käytetään erityisesti llamada- ja cierre-kohdissa, jolloin tanssikin on voimakkaammillaan.
Ritmo libre, vapaarytmisyys
Vaikka kappaleessa ei olisi selvää poljentoa (esim. taranta, granaína), siinä on yleensä kuitenkin pulssi, jota kohti laulun säkeet tai falsetan melodinen kaari kulkevat. Siksi täydellistä vapaarytmisyyttä ei flamencossa oikeastaan ole olemassa.
Sävellaji
Suuri osa flamencomusiikista esitetään duurissa (esim. alegrías, bulerías de Cádiz, garrotín), jonkin verran myös mollissa (kuten farruca ja eräät buleríakset). Ylivoimaisesti suurin ja tyypillisin ryhmä ovat erityiseen flamencosävellajiin kuuluvat tyylilajit (esim. soleá, siguiriyas, tangos). Fandangojen perheessä kuuluu sekä flamencomoodi että duuri. Sävellaji ei suoraan vaikuta tanssiin, mutta siitäkin on silti hyvä olla tietoinen.
Teksti ja näytteet Juha Leino
